L’Aubier pienestä tilasta monipuoliseksi menestyjäksi

L’aubier on monipuolinen tila Sveitsin Alpeilla, jossa toteutetaan kokonaisvaltaisesti erilaisia energia- ja omavaraisuuskonsepteja. Tilalla on 24 lypsylehmää ja 35 hehtaaria viljelysmaata. Tuotettu maito jatkojalostetaan tilalla juustoiksi ja jogurtiksi, joita myydään ympäri Sveitsiä. Maatilatoimintojen lisäksi L’aubier tarjoaa sekä perinteisiä hotelli- ja ravintolapalveluja että korkeatasoista yhteisö- ja senioriasumista. Vaikka tällä hetkellä L’aubier on monipuolinen ja menestyvä yritys, on sen historiassa ollut useita tilanteita, joissa tuottajat ovat kuvitelleet kohdanneensa mahdottoman tilanteen, josta ei ole ulospääsyä. Joka kerta ratkaisu on kuitenkin löytynyt ja yritys on katastrofin myötä kehittynyt entistä paremmaksi.

L’aubierin tila on perustettu vuonna 1979, jolloin tilalla oli vain 7 lypsylehmää ja 12 hehtaaria maata. Tuottajille on ollut alusta asti selvää, että tilaa viljellään biodynaamisin menetelmin. Alussa tilalla tuotettiin maitoa, jota markkinoitiin biodynaamisena maitona. Tilaa kohtasi ensimmäinen iso vastoinkäyminen, kun sosiaalisen yhteisön päätös kielsi biodynaamisen maidon myynnin. Maidolle oli kuitenkin jo syntynyt ostajakunta, joka halusi jatkossakin hankkia maitonsa L’aubierin tilalta. Tuottajat eivät myöskään olleet valmiita lopettamaan biodynaamisesti tuotetun maidon tarjoamista kuluttajille. Koska maitoa ei voinut kuluttajille sääntöjen mukaan myydä, oli keksittävä uusi ratkaisu. Tuottajat keksivät, että jos maitoa ei voi myydä, on lehmät myytävä pois. Tämä ei tarkoittanut lehmistä luopumista, vaan luopumista omistajuudesta. Maitoa ostaneille kuluttajille myytiin osuuksia lehmistä, jolloin jatkossa he saivat tulla lunastamaan osuutensa heidän omien lehmiensä tuottamasta maidosta. Tilanne oli tuottajille vaikea, sillä heidän piti uusia ajatusmaailmaansa ja luopua totutusta omistajuus-ajatusmallista, mutta tämä oli ainoa keino, jolla tila saattoi jatkaa maidon luovuttamista kuluttajille. L’aubierin tilalla maidon ostajakunta muuttui lehmien omistajakunnaksi ja tuli näin ollen osaksi yritystä. Ueli Hurter korostaa, että myös omistajuuteen perustuvilla tiloilla asiakkaat ovat osa tilaa, vaikka tavallisesti niiden oletetaan olevan jokin ulkopuolinen tekijä.

L’aubierin kehityksen merkittävä askel oli tilan viereisen ravintolarakennuksen osto. Osto ei kuitenkaan ollut alun perin suunniteltu, vaan tilaisuus siihen tuli, kun ravintolarakennus tuli myyntiin. Vaikka tuottajat eivät välttämättä olleet ajatelleet laajentavansa yritystä ravintola-alalle, he kokivat ravintolan oston tärkeäksi maatilan säilymisen ja puhtauden kannalta. Tuottajat pelkäsivät, että jos ravintolan ostaa joku muu, he eivät voi vaikuttaa sen ympäristövaikutuksiin esimerkiksi isojen parkkipaikkojen muodossa. Iso este ravintolarakennuksen ostamisessa oli sen hinta. Rakennuksen hinta oli 500 000 Sveitsin frangia eli noin 410 000 euroa. Samalla viikolla, kun ravintolan ostosumman piti olla koossa, oli L’aubierin tilan tili ollut useita tuhansia miinuksella ja pankki piti tilaa jo konkurssivalmiina. Tilan omistajille tuli kuitenkin idea, että he voisivat hankkia ravintolan, jos heidän olemassa olevat jogurttiasiakkaansa ostaisivat kaikki siitä 1000 frangin osuuden. Tuottajien vanhemmat takasivat lainan ja puolessa vuodessa he saivat koottua kasaan tarvittavan määrän osakkaita ravintolan hankintaan. Jälleen kerran tuottajat joutuivat luopumaan omistajuudesta, mutta luopuminen mahdollisti tilan kasvutarinan jatkumisen. Ravintolan hankinnan jälkeen L’aubierin tila on laajentanut ja he ovat muun muassa rakentaneet uuden navetan ja ostaneet hotellin. Nykyään heillä on 1000 osakasta ja monen miljoonan investoinnit.

L’aubierin maatila kohtasi odottamattoman vastoinkäymisen, kun valtio ilmoitti, ettei se voi maksaa maatilalle maataloustukia, koska ei voi olla varmaa, menevätkö tuet tilan toimintaan, sillä yrityksellä on muutakin liiketoimintaa. Jo maksettuja tukia myös uhattiin periä takaisin. Jotta vältyttiin tukien menettämiseltä ja takaisinperinnältä tuli L’aubierin tilan maatilatoiminnot siirtää omaan yksikköön erilleen tilasta. Aluksi maatila ja muu yritys toimivat erillisinä yrityksinä yhteistyössä keskenään, mutta sitä ei koettu parhaaksi ratkaisuksi. Parin vuoden ajan etsittiin erilaisia toimintatapoja, kunnes perustettiin yhdistys, joka omisti niin maatilan kuin muut liiketoiminnot kattavan osakeyhtiön. Yhdistystä johtaa neljä henkilöä, jotka kokoontuvat kerran viikossa. Kaikki hallintovastuu on siirretty yrityksiltä yhdistykselle.

Periaatteessa tilan tarina jatkuu samalla tavalla. Ueli Hurterin mukaan katastrofeja on tullut kerta toisensa perään, mutta aina niihin on löytynyt ratkaisu, jonka kautta tila on kehittynyt entisestään. Tehdyt suunnitelmat eivät ole aina toteutuneet, vaan on pitänyt luottaa tulevaisuuteen, joka on vienyt tilaa eteenpäin. Välillä on yritetty analysoida mennyttä aikaa ja miettiä millä keinoin vastoinkäymisistä on selvitty, sillä yhteisiä toimitapoja ei ole koskaan etukäteen oltu mietitty. Yksi Hurterin mainitsema elementti tilan kehitystarinan taustalla on se, että tilan eri osa-alueet on hyvin selkeästi erotettu toisistaan. Jokaisella osa-alueella on yksi vastuunkantaja, jonka tulee kertoa omasta alueestaan ja toiminnastaan muille kerran kuukaudessa. Yrityksellä ei siis ole yhtä johtajaa, vaan useampi henkilö, jotka vastaavat omasta alueestaan. Vastuunkantajat eivät saa kritisoi toistensa päätöksiä.

Ueli Hurterin mukaan oman tilan kehityttämisessä on tärkeä tiedostaa ympärillä olevat ihmiset. Biodynaamisen viljelyn pääpaino on maaperän ja tilan kokonaisuuden tuntemisessa. Kun on totuttu keskittymään vain luontoon, saatetaan joskus unohtaa ympärillä olevat ihmiset. Vain pieni osa, Sveitsissä n. 2-3 % ihmistä on tilalla töissä. Tuottajan on tärkeä miettiä, miten ne ihmiset, jotka eivät työskentele tilalla saadaan liitetyksi maatalouteen.

Tärkein asia tilan kehittämisessä ja elämässä ylipäänsä on kuitenkin ymmärtää se, että elämässä tapahtuu asioita, jotka eivät ole suunniteltuja. Voimme tehdä suunnitelmia ja laskelmoida tulevaisuutta, mutta lopulta vain vastaantuleva tulevaisuus määrittää sen, mihin suuntaan tila tai elämä kehittyy. Usein muutokset tulevat odottamattomasti ja katastrofin muodossa, mutta niiden myötä voi kehittyä paljon lähtötilannetta paremmaksi, kunhan ei sulkeudu vaan pyrkii avautumaan uusille mahdollisuuksille.

L’aubier
Kylvetään tulevaisuutta -liike

Ueli Hurter

Ueli Hurter on L’Aubieriin kuuluvan maatilan johtaja. Hurter on myös Kansainvälisen biodynaamisen yhdistyksen puheenjohtaja (IBDA) sekä Goetheanumin maatalousjaoston johtotiimin jäsen. Lisäksi hän on ollut perustamassa Kylvetään Tulevaisuutta -liikettä. Kylvetään Tulevaisuutta -liike järjestää kylvötapahtumia eri puolilla Eurooppaa lisätäkseen kunkin oman kylvökokemuksen kautta tietoisuutta GMO-vapaista siemenistä, jalostustyöstä ja biodynaamisesta viljelystä.

Kategoriat: Artikkelit
Kommentoi | Kommentit pois päältä artikkelissa L’Aubier pienestä tilasta monipuoliseksi menestyjäksi 10.9.2013

Kommentointi poissa käytöstä.