Eläköön komposti – lannoittamisen olemuksesta

Paprikan matka

Olin ostanut paprikan kaupasta pari päivää sitten ja leikannut siitä viipaleita leivän päälle, kunnes unohdin sen oman onnensa nojaan jääkaapin hyllylle. Siellä se sitten kutistui ja ryppyyntyi aikojen saatossa. Kun sitten löysin tuon samaisen paprikan uudelleen se ei enää kelvannut viipaleiksi leipäni päälle ja niinpä päätin laittaa sen biojätelaatikkoon tiskipöytäni alle. Muiden ruuantähteiden kanssa se siellä lojuikin muutaman päivän ajan kunnes haju alkoi olla kammottava ja kiikutin koko laatikollisen ruuantähteitä taloni kulmassa varjoisalle paikalle sijoitettuun kompostiin.

Kun avasin kompostin kannen sieltä pöllähti kostea hiukan pahalta haiseva tuoksu. Kaadoin ruuantähteet aikaisempien ruuantähteiden päälle tai mitä niistä enää olikaan jäljellä ja lapioin pienen määrän kuiviketta ruokien päälle. Kuiviketta komposti taisikin tarvita, koska hajua ja kosteutta oli kertynyt jo sen verran, ettei komposti ehkä toimisi kunnolla liian kosteissa olosuhteissa. Kannen sisäpuolella oleva kosteus tosin kuuluu asiaan, koska komposti lämpenee kun se hajottaa ruuantähteitä ja silloin vettä tiivistyy.

Kun biojätelaatikko oli tyhjennetty lampsin tyytyväisenä takaisin sisälle ja asetin laatikon takaisin tiskipöydän alle. Taittelin laatikkoon vielä sanomalehdestä pienen pussin suojaamaan laatikkoa biojätteiltä. Tuo pieni määrä sanomalehteä kun ei kompostia haittaa ja sen voi heittää ruokien mukana, vaikka komposti pitääkin pääasiassa eloperäisistä aineksista kuten ruuasta, puiden lehdistä, oksista, kukkamullasta, kotieläinten häkkien siivousjätteistä ja pienissä määrissä paperista. Muovit, lasit, metallit, pahvit tai ongelmajätteet eivät kuulu kompostiin. Maataloudessa kompostoidaan jopa eläinten lantaa ja virtsaa ja siitä saadaan erinomaista luonnollista lannoitetta pelloille.

Kurttuisen paprikan elämä ei kuitenkaan päättynyt kompostiin, vaikka minulle sillä ei enää ollutkaan mitään annettavaa. Komposti on koti monille erilaisille hyönteisille eli ötököille, öttiäisille, lieroille ja muille kummajaisille. Nämä hyönteiset käyttävät ravinnokseen kompostiin heitettyjä ruuantähteitä, oksia, lehtiä, paperia jne. Asukkaita on vaikea nähdä paljain silmin, mutta jos olet tarkkana voit nähdä tunkiolieroja, tuhatjalkaisia, hyppyhäntäisiä ja ehkä jopa valeskorpionin. Jos komposti on liian kuiva siellä voi asustaa siiroja ja muurahaisia ja silloin kompostiin kannattaa kaataa hiukan vettä. Minun lempihyönteiseni on sarvikuonokuoriainen, joka saattaa asettua kompostiin asumaan.

Komposti voi olla myös talvella lämmin paikka sen useille erilaisille asukkaille, mutta jos komposti lämpenee liikaa jopa 60 asteeseen niin silloin täytyy jo huolestua. Kompostiin voi työntää rautatangon, jolla voi kokeilla kompostin sisällä olevia lämpötiloja. Lämpömittarikin sopii tähän puuhaan mainiosti, mutta käsinkosketeltavissakin lämpötila on. Kädenlämpöinen tai vähän siitä kuumempi komposti toimii hyvin, eikä tarvitse toimenpiteitä.

Asukkaat voivat mielestäsi ällöttäviä, mutta kun tutustut niihin niistä tulee ystäviä, jotka huolehtivat kompostisi toimivuudesta. Ilman hyönteisiä komposti ei toimisi ja ruuantähteet alkaisivat mädäntyä ja haista pahalle. Hyönteiset pureskelevat jätteiden sisältämää selluloosaa, ulostavat ja möyhivät kompostia. Jos näet kompostissa pieniä hyppiviä sinisiä, violetteja tai ruskeita olioita niin olet tavannut luultavasti hyppyhäntäisen. Hyppyhäntäiset ovat erityisen reippaita kompostin asukkaita tunkiolieron lisäksi.

Kompostiin ilmestyy pian kompostoinnin aloittamisesta sienirihmastoja ja ehkä jopa sieniä. Sienet hajottavat bakteerien kanssa jätteitä ja nostavat kompostin lämpötilaa hetkellisesti, koska ne ovat niin tehokkaita. Talouskompostia käännetään kahden kuukauden päästä kompostoinnin aloittamisesta ja se tehdään varovasti. Sienirihmastot ja erilaiset ötökät kärsivät kompostin kääntelystä, mutta se on tehtävä jotta kompostista tuleva multa olisi hyvän laatuista. Kompostista tulevaa multaa kutsutaan humukseksi ja se on ravinnerikasta sopii hyvin käytettäväksi puutarhassa kasveille.

Maaseudulla olet saattanut nähdä isoja lantakasoja, jotka on peitetty olkikerroksella. Joskus lantakasan päälle on rakennettu jopa oma katos. Tällaisessa kasassa on maatumassa eläimistä peräisin olevaa sontaa eli kakkaa. Kasaan on voitu laittaa myös eläinten virtsaa, joka otetaan navetoissa talteen siihen tarkoitettuun säiliöön. Eläimet kun eivät käytä vessanpönttöjä on maatiloilla hoidettu eläinten vessa-asiat toisella tavalla kuin meillä kotona. Lannaksi kutsutaan eläintenulosteiden sekä kuivikkeiden muodostamaa materiaalia, juurikin sitä mikä maatiloilla haisee kaikista kamalimmalle. Hajut voidaan kuitenkin hävittää oikeanlaisella kompostoinnilla ja paksulla olkikerroksella.

Maatilan eläinten ulosteista saadaan niin ravinnerikasta humusta, että maanviljelijä pystyy sen turvin viljelemään eläimille ruokaa seuraavana vuonna. Eikä sontaa voi heitellä suoraan pelloille vaan se täytyy ensiksi kompostoida, jossa se muuttuu kasveille hyödyllisempään muotoon. Kasvitkin haluavat ravinteet hyvältä tuoksuvasta humuksesta, jossa ravinteet ovat elävää laatua. Kurtistuneesta paprikasta ottamani siemenet voin kylvää kompostista valmistuneeseen multaan vuoden tai kahden kuluttua ja näin saan jatkossakin maukkaita paprikoita ravinnepitoisen mullan ansiosta.

 

Anna Mononen, Hyvinkää 7.10.2013

Kirjoittaja on luonto- ja ympäristöalan opiskelija

Kategoriat: Lukijan näkökulma
Kommentoi | Kommentit pois päältä artikkelissa Eläköön komposti – lannoittamisen olemuksesta 2.4.2014

Kommentointi poissa käytöstä.